Jjuu tota.... miksi tää päivitys tulee vasta nyt niin syynä on ollut yksinkertaisesti työkiireet. Aamulla pystyy olee koneella vaa jonku 30-45min ja sillonki samalla pitää tehä aamupalat ja pakata tarvittavat kamat sekä pukee. Muuten vaa tsekkaan s-postin ja facen sekä muut välttämättömät sivut. Et enimmäksee tätä saa kirjoitettuu viikonloppusin niinku ny. Elikkä nyt pitäs kirjottaa treenipäivistä 2.-7. eli siitä on nuin viikko ku alettiin Tonyn kaa tätä rojektii työstään ja oon nähy ite jo pienen muutoksen, varsinki energiatasoissa ja lihaksissa.
Toisena treenipäivänä me harjoiteltiin erilaisia rintalihas liikkeitä sekä venytyksiä. En nyt siitä päivästä niin paljon muista muuta kuin sen, että mentiin aika löysästi. Mutta kivaa se oli jokatapauksessa.
Kolmas päivä oli selkäpäivä, eli tyyliin sama homma ku rintapäivänä mut siin oli kyl vähän enemmän haastetta. Harjoiteltiin oikeita asentoja laitteissa, joka oli hyvin mielenkiintoista, sillä se on niin erilaista kun joku osaa katsoa, että onko sun asento oikein siinä laitteessa vai ei, ku se laitteen ohjeet ei itse sitä kerro. Perushomman opin aika nopee ja siitä se sit lähti.
Neljäs päivä oli sit se ihanaakin ihanampi jalkapäivä. Jumalauta ku sattu, varsinki polviin, mut Tony kerto et se oli ihan normaalia, sinne ku kerääntyy sitä happoo niin helposti, samoin ku hartiaseudulle. Vaikka jalkoja oon itsekkin treenannu ja osaan laitteet, niin silti sain niin paljon uutta tietoo et huhhuh ja aivan selvästi ne treenit oli tehokkaammat ku mitkää muut mun itsenäisesti tekemät. Tykkäsin :3
Viides päivä olikin sitte viikonlopun jälkeen maanantaina. Tällä kertaa työstettiin olkapäitä ja vatsaa. Olkapäät meni ihan hienosti, uusia liikkeitä taas, mutta pahin taisi olla tuo lankutus. Lankku mun selän kanssa oli hippasen hankalaa, ku en osaa tai tiedä miten pitää selkä suorana. Se asento tuntuu niiiiiin luonnottomalta kun on tottunu siihen asentoo missä on. Siinä menikin aika kauan kunnes hiffasin miten se lantio pitää eteen työntää, hankalaa se oli mut selvisin.
Kuudes päivä oli sitte nyt viikon rankin päivä nimittäin yläkropan sekä vatsan kiertotreeni, elikkä yksi sarja laitteessa ja sitte siirryttiin toiseen laitteeseen ja yks sarja ja niin ees päin. Kolme kertaa vedettiin joku 6 laitetta sitte oli tauko. Vähän siinä toisen rundin keskivaiheessa alko heittää päässä, mutta siitä selvittiin. Tony tais olla muhun ihan tyytyväinen.
Seittemäs päivä oliki sitte vaa ravintoneuvottelu, elikkä keskusteltiin mun uudesta ruokavaliosta. Syöminen tässä projektissa oli mun vähä hankala sisäistää, kun kärsin syömishäiriöstä, mutta olin silti hyvin avoin kaikelle uudelle ja lupasin noudattaa annettuja ohjeita. Tony laski ja kirjoitti mulle kuinka paljon eri ravintoaineita mun on vuorokaudessa saatava, sekä joidenkin raaka-aineiden annospainot. Se lupas kirjoittaa ne puhtaaksi koneella ja lähettää ne mulle s-postii viikonloppuna mut eipä oo kuulunu, jospa vasta huomenna. Olis kyllä kivaa saada ne pian et pääse suunnittelee ensiviikon safkoja.
Nyt kuluneen parin päivän aikana, oon alkanut syömään paremmin siihen verrattuna mitä se ennen oli. Tavoitteena on syödä 5 kertaa päivässä et kolme pääateriaa ja 2 välipalaa. Mielestäni oon hyvin onnistunut tähän asti. Mitä esim oon syöny niin marjasiemen smoothieita, proteiinipatukoita, kananmunia, kalaa, riisiä ja kasviksia. Smoothiet on ollu ehkä suurin muutos mun aamupalarutiiniin, ne on hyviä ja mä pidän siemenistä. Käytössä nyt on ollu chia-siemenet ja pellavansiemenet. Auringonkukan siemeniäkin on mutta niitä mä vielä säästän. Töihin olen ottanut nyt omia eväitä, sillä Tony niin kehotti ja ei se ruoka ole mulle niin ravinteikasta ku pitäisi olla. Onneksi sitä safkaa ei oo pakko syödä, kuhan syö jotain.
lauantai 4. helmikuuta 2017
lauantai 21. tammikuuta 2017
Päivä 1. Myähässä prkle...
Alkupaino: 71,6kg
Tavoite: 60kg
Paino on ollut aina suurin ongelmani. En koskaan ollut tyytyväinen miltä näytin vaan yritin laihduttaa koko ajan eri keinoin, siinä kuitenkaan pysyvästi onnistumatta. Liikunta ei ollut minun niin suuri ystävä nuorempana, mutta en minä sitä inhonnutkaan, laji oli vain aina väärä. Pidin kävelemisestä, pyöräilemisestä ja punttisali oli yksi lemppareitani koululiikunnassa. Mutta mitä yleensä liikunnassa tehtiin oli pallopelit, joita vihasin sillä joukkuepelit eivät olleet mun juttu.
Salilla käyminen, niinkuin kerroin, ei ollut mitenkään outoa tai vierasta. Syksyllä 2016 rekisteröidyin Fitness24seven salille espoon keskuksessa.
Alussa en käynyt niin tiuhaan, mutta noin 10 viikkoa sitten aloin käymään treenaamassa ensin 3 kertaa viikossa 1-2 tuntia ja sitten 4-5 kertaa viikossa 2-3 tuntia.
Tästä alkoi kehittyä pieni addiktio. Jännää sinänsä, en koskaan kuvitellut, että salilla käynti olisi minun addiktioni.
Tämä kuitenkaan ei auttanut minua mitenkään painon pudottamisessa, ei sitten yhtään. painoa tuli vain lisää ja nyt ei puhuttu lihaksesta. Olin täysin ymmälläni, että mitä tapahtuu, niimpä olin yhteyttä yhteen salini personal trainereistä.
Sovimme maksuttoman tapaamisen, jonka jälkeen allekirjoitin 52 tunnin treeni sopimuksen. Pirun kallista se on, mutta takuulla sen arvoista.
Mun painon pudotus ajatukset ja haaveet alko tosi nuorena, jo kolmos luokalla mua kehotettiin pudottamaan painoa, jonka jälkeen mä aloin olemaan hyvin tietoinen mun kehon ulkonäöstä. En enää tykännyt käyttää ihonmyötäisiä vaatteita, huppari oli aina päällä ja jos ei niin yritin löytää keinoja jolla saisin keskivartaloni peitettyä, istuessa se oli yleensä tyyny tai laukku.
Ylä-asteella aloin käyttämään korsettia vaatteiden alla, jotta näyttäisin hoikemmalta, pian kuitenkin jouduin luopumaan sen päivittäisestä käytöstä, sillä lääkäri kielsi sen selkäni takia.
Taas jouduin etsimään uuden keinon näyttääkseni hoikemmalta.
Hupparit olivat lempi vaatteeni koko koulu ajan, ne olivat isoja ja löysiä ja piilottivat kaiken hyvin alleen, haaremihousut ovat myös mukavan isot ja piilottavat kaikki ongelma kohdat.
Nykyään käytän myös farkkuja, mutta huppari täytyy aina olla.
Ensimmäinen tunti pt:n kanssa meni hyvin vaikka olinkin merkinnyt kellon ajan väärin, onneksi Tony (mun ihana pt) pisti viestiä, että olenko nyt tulossa vai en. Onneksi asun lähellä salia, niin pääsin sinne nopeasti.
Kun tämä oli eka kerta niin me vain lämmiteltiin ja venyteltiin ja Tony kertoi perusasioita, kehuja sain paljon, joka teki minut iloiseksi. Epäonnistuminen ja moitteet ovat suuuuuri viholliseni, mutta kritiikki on aina hyvästä...joskus.
Opin paljon uusia asioita, josta olen tyytyväinen.
Nyt kuitenkin kun istun tässä ja kirjoitan niin minulla on aivan valtavan iso ahdistus siitä, etten voikkaan mennä enää salille normaalisti.
Ensi maanantaina on seuraava tunti ja odotus tuntuu kauhean suurelta tehtävältä. Onneksi Tonyyn voi aina ottaa yhteyttä watsapin avulla, se helpottaa oloa. On ihanaa kun on joku joka tsemppaa ja on alan ammattilainen.
Odotan innolla, että milloin pääsen treenaamaan kunnolla!!
Tavoite: 60kg
Paino on ollut aina suurin ongelmani. En koskaan ollut tyytyväinen miltä näytin vaan yritin laihduttaa koko ajan eri keinoin, siinä kuitenkaan pysyvästi onnistumatta. Liikunta ei ollut minun niin suuri ystävä nuorempana, mutta en minä sitä inhonnutkaan, laji oli vain aina väärä. Pidin kävelemisestä, pyöräilemisestä ja punttisali oli yksi lemppareitani koululiikunnassa. Mutta mitä yleensä liikunnassa tehtiin oli pallopelit, joita vihasin sillä joukkuepelit eivät olleet mun juttu.
Salilla käyminen, niinkuin kerroin, ei ollut mitenkään outoa tai vierasta. Syksyllä 2016 rekisteröidyin Fitness24seven salille espoon keskuksessa.
Alussa en käynyt niin tiuhaan, mutta noin 10 viikkoa sitten aloin käymään treenaamassa ensin 3 kertaa viikossa 1-2 tuntia ja sitten 4-5 kertaa viikossa 2-3 tuntia.
Tästä alkoi kehittyä pieni addiktio. Jännää sinänsä, en koskaan kuvitellut, että salilla käynti olisi minun addiktioni.
Tämä kuitenkaan ei auttanut minua mitenkään painon pudottamisessa, ei sitten yhtään. painoa tuli vain lisää ja nyt ei puhuttu lihaksesta. Olin täysin ymmälläni, että mitä tapahtuu, niimpä olin yhteyttä yhteen salini personal trainereistä.
Sovimme maksuttoman tapaamisen, jonka jälkeen allekirjoitin 52 tunnin treeni sopimuksen. Pirun kallista se on, mutta takuulla sen arvoista.
Mun painon pudotus ajatukset ja haaveet alko tosi nuorena, jo kolmos luokalla mua kehotettiin pudottamaan painoa, jonka jälkeen mä aloin olemaan hyvin tietoinen mun kehon ulkonäöstä. En enää tykännyt käyttää ihonmyötäisiä vaatteita, huppari oli aina päällä ja jos ei niin yritin löytää keinoja jolla saisin keskivartaloni peitettyä, istuessa se oli yleensä tyyny tai laukku.
Ylä-asteella aloin käyttämään korsettia vaatteiden alla, jotta näyttäisin hoikemmalta, pian kuitenkin jouduin luopumaan sen päivittäisestä käytöstä, sillä lääkäri kielsi sen selkäni takia.
Taas jouduin etsimään uuden keinon näyttääkseni hoikemmalta.
Hupparit olivat lempi vaatteeni koko koulu ajan, ne olivat isoja ja löysiä ja piilottivat kaiken hyvin alleen, haaremihousut ovat myös mukavan isot ja piilottavat kaikki ongelma kohdat.
Nykyään käytän myös farkkuja, mutta huppari täytyy aina olla.
Ensimmäinen tunti pt:n kanssa meni hyvin vaikka olinkin merkinnyt kellon ajan väärin, onneksi Tony (mun ihana pt) pisti viestiä, että olenko nyt tulossa vai en. Onneksi asun lähellä salia, niin pääsin sinne nopeasti.
Kun tämä oli eka kerta niin me vain lämmiteltiin ja venyteltiin ja Tony kertoi perusasioita, kehuja sain paljon, joka teki minut iloiseksi. Epäonnistuminen ja moitteet ovat suuuuuri viholliseni, mutta kritiikki on aina hyvästä...joskus.
Opin paljon uusia asioita, josta olen tyytyväinen.
Nyt kuitenkin kun istun tässä ja kirjoitan niin minulla on aivan valtavan iso ahdistus siitä, etten voikkaan mennä enää salille normaalisti.
Ensi maanantaina on seuraava tunti ja odotus tuntuu kauhean suurelta tehtävältä. Onneksi Tonyyn voi aina ottaa yhteyttä watsapin avulla, se helpottaa oloa. On ihanaa kun on joku joka tsemppaa ja on alan ammattilainen.
Odotan innolla, että milloin pääsen treenaamaan kunnolla!!
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)