Päivä 1. Myähässä prkle...

Alkupaino: 71,6kg

Tavoite: 60kg

Paino on ollut aina suurin ongelmani. En koskaan ollut tyytyväinen miltä näytin vaan yritin laihduttaa koko ajan eri keinoin, siinä kuitenkaan pysyvästi onnistumatta. Liikunta ei ollut minun niin suuri ystävä nuorempana, mutta en minä sitä inhonnutkaan, laji oli vain aina väärä. Pidin kävelemisestä, pyöräilemisestä ja punttisali oli yksi lemppareitani koululiikunnassa. Mutta mitä yleensä liikunnassa tehtiin oli pallopelit, joita vihasin sillä joukkuepelit eivät olleet mun juttu.

Salilla käyminen, niinkuin kerroin, ei ollut mitenkään outoa tai vierasta. Syksyllä 2016 rekisteröidyin Fitness24seven salille espoon keskuksessa.
Alussa en käynyt niin tiuhaan, mutta noin 10 viikkoa sitten aloin käymään treenaamassa ensin 3 kertaa viikossa 1-2 tuntia ja sitten 4-5 kertaa viikossa 2-3 tuntia.
 Tästä alkoi kehittyä pieni addiktio. Jännää sinänsä, en koskaan kuvitellut, että salilla käynti olisi minun addiktioni.
Tämä kuitenkaan ei auttanut minua mitenkään painon pudottamisessa, ei sitten yhtään. painoa tuli vain lisää ja nyt ei puhuttu lihaksesta. Olin täysin ymmälläni, että mitä tapahtuu, niimpä olin yhteyttä yhteen salini personal trainereistä.
Sovimme maksuttoman tapaamisen, jonka jälkeen allekirjoitin 52 tunnin treeni sopimuksen. Pirun kallista se on, mutta takuulla sen arvoista.

Mun painon pudotus ajatukset ja haaveet alko tosi nuorena, jo kolmos luokalla mua kehotettiin pudottamaan painoa, jonka jälkeen mä aloin olemaan hyvin tietoinen mun kehon ulkonäöstä. En enää tykännyt käyttää ihonmyötäisiä vaatteita, huppari oli aina päällä ja jos ei niin yritin löytää keinoja jolla saisin keskivartaloni peitettyä, istuessa se oli yleensä tyyny tai laukku.
Ylä-asteella aloin käyttämään korsettia vaatteiden alla, jotta näyttäisin hoikemmalta, pian kuitenkin jouduin luopumaan sen päivittäisestä käytöstä, sillä lääkäri kielsi sen selkäni takia.
Taas jouduin etsimään uuden keinon näyttääkseni hoikemmalta.
Hupparit olivat lempi vaatteeni koko koulu ajan, ne olivat isoja ja löysiä ja piilottivat kaiken hyvin alleen, haaremihousut ovat myös mukavan isot ja piilottavat kaikki ongelma kohdat.
Nykyään käytän myös farkkuja, mutta huppari täytyy aina olla.

Ensimmäinen tunti pt:n kanssa meni hyvin vaikka olinkin merkinnyt kellon ajan väärin, onneksi Tony (mun ihana pt) pisti viestiä, että olenko nyt tulossa vai en. Onneksi asun lähellä salia, niin pääsin sinne nopeasti.
Kun tämä oli eka kerta niin me vain lämmiteltiin ja venyteltiin ja Tony kertoi perusasioita, kehuja sain paljon, joka teki minut iloiseksi. Epäonnistuminen ja moitteet ovat suuuuuri viholliseni, mutta kritiikki on aina hyvästä...joskus.
Opin paljon uusia asioita, josta olen tyytyväinen.
Nyt kuitenkin kun istun tässä ja kirjoitan niin minulla on aivan valtavan iso ahdistus siitä, etten voikkaan mennä enää salille normaalisti.
Ensi maanantaina on seuraava tunti ja odotus tuntuu kauhean suurelta tehtävältä. Onneksi Tonyyn voi aina ottaa yhteyttä watsapin avulla, se helpottaa oloa. On ihanaa kun on joku joka tsemppaa ja on alan ammattilainen.
Odotan innolla, että milloin pääsen treenaamaan kunnolla!!